Tassunjälkesi sydämessäni

Tänään on ollut ihan hirveä päivä.

Varoitus, rankkaa tekstiä, ei herkille.. ehkä.

Kello 03:44 aamulla huomasin puhelimeni soivan, äitini soitti. Arvasin heti, että nyt joku on hätänä. Kissamme Kolli oli halvaantunut takapäästään ja kysyi kuinka nopeasti pääsen ajamaan heidän luokseen Korpilahdelle. Menin aivan shokkiin.... Mä en tajunnu aikaa enkä paikkaa, en löytänyt vaatteita ja kaikki tuntuivat olleen hukassa juuri sillä hetkellä, kun hätä oli suuri.

Pääsin kahdessa minuutissa lähtemään ja en oo eläissäni puhistanut autoo niin nopeesti lumen alta kuin tänä aamuna. Ajoin tuhatta ja sataa ensimmäiseksi Prisman ABC-kylmäasemalle, että pääsen edes Korpilahdelle asti. Aika mateli, bensamittari mateli...

Lähdin ajamaan oikeesti tuhatta ja sataa, mun mittari näytti välillä 140km/h ja itkin samalla, kun en voinut uskoa todeksi. Pääsin vanhempieni luokse 20 minuutin päästä, joka oli huippu nopea aika. Avasin ulko-oven ja näin ensimmäisenä rakkaan kissani, joka pyrki ulos raahaamalla takapäätänsä. Itku vain paheni. Isäni yritti saada kissaa hanskat kädessä häkkiin (takapäästä vuoti verta ja paskaa ja muita eritteitä). Hän ei saanut häkkiin, joten otin hanskat käteen ja sain itse laitettua Kollin nätisti häkkiin.

Kollilla oli erittäin pahoja hengitysvaikeuksia, koska halvaantuminen sai aikaan keuhkojen turvotuksen ja hengensalpaantumista. Pääsimme lähtemään noin 5 minuutin päästä päivystävälle eläinlääkärille Gummeruksenkadulle. Kolli ei jaksanut edes maukua saatika mouruta, mitä se tekee aina, kun joutuu häkkiin. Johtui hengitysvaikeuksista.
Äitini oli ostanut uuden auton, automaattivaihteisen. En muuten kerennyt kauheasti pelkäämään sillä ajamista, kun en ollut ennen ajanut automaatilla. 

Pääsimme eläinlääkärille ja kiirehdimme sisälle. Hoitaja ja lääkäri ottivat kissan vastaan ja ensimmäinen lääkärin kommentti oli "Kissalla ei oo hyvä ennuste". Me ei enää tultu kissaa "pelastamaan", vaan päästämään tuskistaan pois. Lääkäri tutki kissaa hetken, kokeili takajalkoja, vatsaa ja totesi, että veritulppa on mahdollinen ja on erittäin kivulias. Huomasin Kollista, että sillä oli erittäin tuskallista odottaa ja olla siinä pöydällä, en oo ikinä itkeny niin paljon, kun tänä aamuyönä.

Lääkäri laittoi anestesiapiikin ja kissa taisteli sitä vastaan, ei halunnut nukahtaa ja yritti nousta ylös. Meni useampi minuutti, ennen kuin nukutusaine rupesi vaikuttamaan, kissa korisi hengittäessä, kun henkeä ei kovin saanut. Lääkäri sanoi kissan olevan jo taju kankaalla eikä tajua maailmasta enää mitään. (Tässä välissä olin ehtiny jo pari kertaa lähteä huoneesta ulos itkemään, isäni tuli myös). Lääkäri rupesi ajamaan Kollin jalasta karvoja pois, jotta saisi kokeiltua kanyylia ja laitettua sen kautta viimeisen piikin. Sai ajeltua karvat ja totesi, ettei pulssia ja verenpainetta enää ole tarpeeksi, joten joutuisi viimeisen piikin antamaan suoraan sydänlihakseen.

Tässä vaiheessa lääkäri sanoi "Joudun antamaan piikin suoraan sydänlihakseen, tätä teidän ei kannata katsoa kuolinkouristusten takia, se ei ole hyvää katsottavaa". Lähdimme siis huoneesta pois, halattiin äitin kanssa ja itkettiin. Hoitaja tuli hetken päästä ilmoittamaan että "voitte tulla hyvästelemään".

Siinä se mun rakas lepäsi ilman mitään kipuja enää. Silmät auki ja raukan näköisenä. Siinä vaiheessa en oikeesti enää tiennyt missä oon, mitä teen, miks oon täällä, mitä Kollille on tapahtunut. Se oli ihan kauhea tunne nähdä oma perheenjäsen pöydällä, ilman pulssia ja ilman huolenhäivää. Silittelin, pussailin ja pidettiin pieni muistopuhe äitini kanssa siinä. Se oli ihan kauheeta... oikeesti.

Mä en toivo kenellekkään sitä päivää, että joutuu viemään lemmikkinsä lopetettavaksi. Se on niin hirveä kokemus, mitä ei osaa kuvitella.

Nyt mun rakas on jossain paljon paremmassa paikassa, ilman kipuja. En tuu koskaan unohtamaan, millanen pässi ja millanen rakas se kissa oli. Se oli viime vuosina maailman hellyyttävin kissa, pyrki syliin, kerjäsi ruokaa, puski ja kehräsi eniten koskaan. Se oli täydellinen. Ja nyt se kaikki on poissa..

Tässä se "pässi" -osuus. Kun oli tehty niin kiva palapeli tähän niin istun sen päälle ettei mene rikki :)

Mulla on niin hirveä ikävä sua jo. Mä en oikein vieläkään käsitä, että oot poissa. Mutta nyt oot paremmassa paikassa ilman kipuja. Rakastan sua ikuisesti, enkä tuu koskaan sua unohtamaan. Sun tassunjäljet pysyvät ikuisesti mun sydämessä. Tunnen ikuisesti ihollani sun puskemiset. 

R.I.P Kolli 1998-2014 ♥